Sakarin retkikertomukset 2024

Katso video syksyn 2024 retkistä.

Pyöräillen lounaalle -retkien muistelua Tallinnan jouluriristeilyllä  25.11.2024

Vuoden 2024 Pyöräillen lounaalle -fillaroinnit on nyt pulkassa. 25.11. kelasimme retkemme vielä kertaalleen videokoosteessa Vikingline-aluksen kokoustilassa. Pirteän Iris-tontun reaaliaikainen venyttelyjumppa onneksi laukaisi kireät lihaksemme polkemisen jälkeen, ja iloisen naurun myötä vetreänä päätimme rasvata kettingit taas kevätlintujen saapuessa. Riemumielinen meininki jatkui  joulutorilla taivaita hipovan tähtikuusen ympärillä glögin kirvoittamana. Laivan joulubuffet rosolleineen, lipeäkaloineen, alatoopineen jne. arvioitiin kymppimiinus arvoiseksi. Miinus tuli, kun mustaa suoliryynimakkaraa ja/tai verimakkaraa ei vadeilla lötkötellyt. Pikkujoulun toivotuksin olkapäille taputellen, jotkut halaillen kiittelimme toisiamme virkistävästä matkaseurasta - saimme nauttia hetken yhdessä olosta.

Sakari Knuutila

23.10.2024 Ravintola Meiccun lounas ja taidetta Kirpilässä

Värit peittävä lehtivihreä oli ryöminyt varastoon kevättä odottamaan, ja  nyt pääsivät auringon säteet herättämään  syksyn  lehtien hehkuvat värit. Tällaisessa luontoäidin kelissä täysi tusina saapui tietä pihlajien Risuhokkiin. Lounas nautittiin Tynellin-lamppujen loisteessa; tiedettiin, että seinäpaneelitkin  oli tuotu 1946 sisarravintola Vaakunasta. Joku muisti, miksi Ravintola Kuusihokkia tai HOK-Ravintolaa 11 kutsuttiin, erityisesti nailonsukissa ruokailevien keskuudessa myös Risuhokiksi (naruilla punottujen tuolien päälliset olivat vispaantuneet ja peijoonit raapivat nailonit ja muut rikki). Ikkunoissa olevien tiffanylasitöiden arveltiin olevan Tove Janssonin, ja jokainen muisti, miten Kaurismäen Ariel-elokuva liittyy Kuusihokkiin.

Sakari Knuutila

Kirpilän kotimuseossa koettiin 268 (saman verran varastossa) toinen toistaa maineikkaimpien taideteosten värien ja muodon  sinfoniaa. Oltiin sitä mieltä, että tämä Kirpilän kokoama ja Kulttuurirahastolle testamentattu taidekokoelma on jotakin ainutkertaista. Ainutlaatuista. Syvän vaikutuksen meihin teki oman kylän pojan, Olavi Martikaisen (kuoli 1979 Mankkaansuolla)  synkkä mustien pultsareiden ryhmä Mankkaan  kaatopaikalla. Kirpilä oli tyyppi, joka myötäeli taulujensa henkilöiden ja muodon kanssa.

Sakari Knuutila

9.10.2024: Hietaniemen taidehistoriaa Soilin kävelykierroksella

Kirkuvasti hehkuvien syksyn lehtien leijaillessa  veistosten yllä hautakummuilla Soili-oppaamme lumoavat tarinat herättivät  käsin kosketeltavasti  eloon  Hietaniemen kuvanveistäjien ja heidän taiteilijakohteittensa murheet, ilot, kolmiodraamat, omahyväiset puheet, kateuden. Ensiksi ihastelimme taideteosta, ja sitten tarina  vei mukanaan. Voitte vain arvata, mistä lounaalla Perhossa keskusteltiin - Hietaniemen pohjattomasta taidearkusta.

Sakari Knuutila

25.9.2024: Fillarointi Tuusulan järven taiteilijayhteisöön

Ensiksi saapui rautakiskoilla ja poljettavalla kaksipyöräisellä Venny Soldan Brofeldt; lääkäri oli määrännyt taidemaalarille rauhoittavaa, rentouttavaa ja terapeuttista pyöräilyä luonnon helmassa syvällä maalaismaisemassa. Juhani-puoliso tuli kieseillä ja Aholassa elo alkoi 1897. Ei aikaakaan kun  Juhanin ja erityisesti Vennyn houkuttelemat monet kansallisromantikkoystävät tulivat kokemaan aitoa suomalaisuutta Tuusulan järven luontoon sopivan junamatkan päähän pääkaupungista. Vilkasta seuraelämää viettivät  Eero Järnefelt, Pekka Halonen, J.H. Erkko, Gösta Enckell ja Jaen Sibelius puolisoineen milloin Aholassa, milloin Suvirannassa, Halosenniemessä, Erkkolassa, milloin Ainolassa tai Villa Cooperissa. Mukaan kelpuutettiin vieraiksi  mm. Eino Leino, ja F.E. Sillanpää kulutti  Suvirannan lattioita yhtenään. J.H. Erkko oli se taiteilija, joka  vei kukkia ihailemansa kirjailijan haudalle, jossa lukee ALEXIS KIVI (1834 -1872). Muista en tiedä, tiesivätkö he  muuta kuin että tuo hullu kirjailija virui elämänsä loppuajat sikolätissä jossakin näillä nurkilla.

Sakari Knuutila

Kaikki edellinen tapahtui 1800-luvun lopulla  ja 1900-luvun alkuvuosina, mutta mitä tapahtui 25.9.2024? Silloin Järvenpään R-asemalla junasta hyppäsi takselaisia fillaristeja, jotka sanoivat menevänsä lounaalle Gustavelundiin ja tarkastavansa, missä kunnossa taiteilijoiden rakennusten nurkat ja sisustus, ja hauta ja kirkko ovat, ja kertoivat  samalla pistäytyviänsä katosmaan Halosenniemen juuri avattua uutta näyttelyä.  Maalaisilmaa hengittävän ja puuskuttavan joukkion saapuessa Tuusulan kirkolle alkoivat kirkonkellot soida, ja pyhätön jykevät ovet avautuivat. Tapahtui ihmeellistä: rovastin ja kappalaisen pitämä lukkarinkoulu rippikoululaisille  oli juuri päättymässä ja ovet avattiin ja kirkonkellot kumisivat. Näin nuo  eläkeläiset sekoittautuivat 15-16 vuotiaiden nuorten joukkoon ja tunsivat itsensä 50-70 vuotta nuoremmiksi. Ja sitten lopuksi vielä R-asemalle, ja antaa rautapyörien kiidättää suurkaupungin meluun kumiset vanteet, jotka olivat pyörineet  35,5 km halki taideyhteisön.

Sakari Knuutila

11.9.2024: Kolmoismurhajärven ympäriajo 

Vaikka keskiviikkoaamuna lähtöhetkellä oli sateen tihutusta, me polkijat ajattelimme, ettei pieni kosteus vähennä pyöräilyn  terveydellisiä vaikutuksia (kunto, tasapaino, mieliala), päin vastoin se virvoittaa niitä vain entisestään. Niinpä polkaisimme 41,6 km. 

Bembölen Kaffestugan pihapiirissä aurinko jo pilkisteli, ja Oittaalla pilvet olivat jo pitkälle karanneet. Aarinko heitti säteensä niemen kärkeen, kohtaan, jossa tapahtui helluntaina 1960 maamme yksi  traagisimmista  murhista (kolme 15 -18 vuotiasta telttailijaa oli raa'asti surmattu kallot murskaten, yksi jäänyt henkiin). Boodomin kartanon lounaspöydässä jokainen meistä ilmaisi  käsityksensä murhaajasta, mutta mystinen tappaja jäi tälläkin kertaa varmuudella tuomitsematta. Me Irmelin kanssa muistelimme minkälaisen pelon  murhatapahtumien jauhaminen radiossa ja lehdissä kuvineen synnyttii mieliimme (onneksi meillä kotona ei ollut vielä televisiota).  Pelkäsimme liikkua iltaisin ja olimme pitkiä aikoja ahdistuksen syövereissä; tuolloin ei ollut koulussa eikä kotona tapana käsitellä lasten kanssa tällaisia mieltä järkyttäviä, ahdistavia tapahtumia.

On meillä tosi helmi Espoossa. Toista sataa moottorilla kulkevaa 3-4 pyöräistä vanhassa navetassa (Espoon automuseossa) ja yhtä monta tarinaa, muutama sata polkuaparaattia ja taas yhtä monta tarinaa. Oli siellä semmoinenkin kaksipyöräinen, ketjuilla kelattava, johon olisi sopinut peräkkäin koko fillariryhmämme, ja kyllä me ihmettelimme kaksipyöräistä, jonka liikkumista häkäpönttö avitti. Oppaamme oli  todellinen teiden virtuoosi, rasvaa suonissaan.

Sakari Knuutila

4.9.2024 Edelfeltin Haikko. Katso video

Pyöräillen lounaalle - retkelle 4.9.2024 Edelfeltin Haikkoon oli täydellinen: yhdessä pyöräily (58,8, km) syksyn lämmössä (26 astetta), yhteinen kulinaristinen lounas kuudelle Haikon terassilla silmien alla Edelfeltin kansallismaisema, mykistävät, ikoniset luonto- ja henkilötaideteokset (myös Tove Janssonin ja Lennart Segerstrålen) autenttisessa ympäristössä Villa Albertissa ja   kiireetön, rentouttava merellinen kotiin paluu JL Runebergillä 1800 luvun satamaan sekä lopuksi yhdessä fillarointi  Esplanadia pitkin kansallisrunoilijamme patsaan sivuitse. 

Pyöräillen lounaalle -retkiemme kaikki tavoitteet siis täyttyivät tänään ja tämä on taltioitu videon muistikortille.

Sakari Knuutila

28.8.2024 Urkin kierros

Yhdeksän fillaristia aloitti syksyn pyöräretkemme intiaanikesässä aurinkovoiteet kasvoilla. Pitkin Westendin, Karhusaaren, Lauttasaaren, Hietaniemen ja Laajalahden rantoja mittarin lukemaksi tuli ainakin 35 km. Polkeminen pysähtyi vain Stubbin ja Paakkasen exasuntojen kohdalla, Saunaseuran pihalla, Hietaniemssä  Kynnöshautamuistomerkin edessä (Svinhufvudin ja Kallion hautoja emme löytäneet muut kylläkin)  ja Laajalahden lehmälaumaa ihmetellen, ja tietystikin rakennuksessa, josta suomettunutta maata johdettiin 60-80-luvvuilla rautaisella otteella. Loistava oppaamme valotti Kekkosen tapoja, saamiaan lahjoja ja Sylvin keräämää ja tekemää taidetta. Saimme nähdä kuumanlinjanaparaatit ja piilobaarin, joka avattiin mm. "lastenkutsuilla", mutta josta sukulaiset eivät tienneet mitään. Saunan olisimme voineet vuokrata 3600 eurolla. Arvelimme kuitenkin, ettei TAKSEn tilintarkastajat hyväksyisi laskua, joten tyydyimme kuuntelemaan oppaan hauskoja juttuja saunaseuralaisista . Cafe Adjutantin aurinkoisella pihalla  katse merenlahteen nautimme maittavan lounaan ja samalla kerroimme muistojamme seisahtuneesta ajasta ja sen arkkitehdistä.

Sakari Knuutila

Katso video kevään 2024 retkistä.

15.5.2024: Polkien Glimsiin  lounaalle (29 km, yli 20 lämpöastetta) ja aikamatkat toukotöihin Mankkaan kartanoon ja Glimsin kestikievariin

Kun aurinkovoiteet oli levitetty kahdeksille kasvoille, polkeminen alkoi Mankkaan kartanon väentuvalle ja vilja-aitalle (ainoat purkamattomat rakennukset), ja siellä vesipullot huulilla alkoi ensimmäinen aikamatkamme aina 1600-luvulle toukotöihin.

Kartanon kuistilla   piika tarjoilee punssia myhäilevälle patruunalle (onhan vilja-aitassa siemenviljaa jäljellä  eikä menneiden vuosien nälänhätä harvenna mäkitupalaisten katrasta)  ja rovastille, joka ryyppien välissä siunaa tulevan vuoden sadon.  Renki ohjastaa  alapellolla sahraa vetäviä raudikkoruunaa ja tammaa, jonka vieressä menneen huhtikuun varsa hirnahtaen hyppelehtii ja hamuaa nisiä.

Juomatauon (vettä) jälkeen matka jatkui Kaunaisten halki valko- ja sinivuokkojen reunustamia pyöräteitä Glimssin. Ennen kuin nautimme maukkaan ja sakean keittomme kanalasta kahvioksii kunnostetussa tuvassa (itseasiassa keitto lusikoitiin pihapiirin auringossa lankkupöydän ympärillä),  opastar esitteli meille selkeästi ja niin elävästi 1800-alkupuodlen Lönnbergin museopirtissä  Glimsin maatilan ja kestikievarin historiaa ja imaisi meidät toiselle aikamatkalle.

Kerrossängyssä ensimmäisellä laverilla, tavan mukaan puoli-istuvassa asennossa (sängyn pituus 140 cm mutta nukkujien yli   167 cm) makoilivat miltei päällitysten Aurora-emäntä ja Johan-isäntä, ylälaverilla toisiaan lämmittäen  3-ja 5- vuotiaat gosset sekä 4-ja 8-vuotiaat flikat, perheen viisi muuta lasta olivat hiljan kuolleet lavantauttiin ja lattiatasolla pitkin pituuttaan mahallaan (selällään nukkuvat  näes katsottiin kuolleiksi ja vietiin tuota pikaa aittaan ruumislaudalle) isovanhemmat. Oveen jyskytetään ja vaaditaan murkinaa ja viinaryyppyä ja yösijaa, myös hevosille apetta. Kahdeksan riikintaaleria viskataan mahtipontisesti  lankkupöydälle. Nukataan minkä ryypiskelyltä ehditään ja aamulla levännein hevosin voikuormat jatkavan matkaansa  ja päätyvät Pietariin monien yöllisten kestikievariryyppyjen jälkeen.

Fillarikahdeksikko taputti ja kiitti ja palasi kuninkaantietä  pätkän kulkien koteihinsa luontoäidin antimiin kovin tyytyväisinä.

Retkellämme 2.5.2024 lintutornille luontoäiti hemmotteli  antimillaan 13  pyörällä nautiskelijaa (26 km) ja  korvasi kaikki menneiden viikkojen lumimyräkät säteillään sekä sini- ja valkovuokoillaan. Nokkalan Majakan terassilla söimme  seurustellen suvituulessa maittavaa lohta samalla, kun Irmeli kirjasi linnut, jotka olivat ilahduttaneet meitä polkijoita. Jokainen (voittajaksi siis julistettiin Pyöräillen lounaalle -porukka) sanoi havainneensa rusakon ja  32 siivekästä: mustakurkku-uikku, liejukana, nokikana, lapasorsa, kyhmyjoutsen, telkkä, tukkasotka, punasotka, harmaasorsa, satakieli, västäräkki, varpunen, räkättirastas, mustarastas, talitiainen, varis, meriharakka, sepelkyyhky, isokoskelo, valkoposkihanhi, pikkulokki, naurulokki, kalatiira, harmaalokki, sinitiainen, haarapääskynen, laulujoutsen, haahka, peippo, sinisorsa, harmaasieppo ja punarinta. Lisäksi vilahti  (vain vilahdus, joten varma tunnistus oli mahdotonta) jokin vedessä eläjä, ettei vaan olisi ollut vesirotta.

10.4.2024 -retki

Meitä oli tusina, mutta tilaa  silti löytyi Sokos hotellin edestä  lihasten venyttelylle ja "huulen heitolle" maailman vanhimmasta paikkakunnasta. Vetrein lihaksin fillaroimme kurinalaisesti pari metriä toisiimme väliä pitäen Tarvaspäähän  Gallen-Kallelan museolle ihastelemaan Kimmo Kaivannon ja Aleksi Gallen-Kallelan sivelten vuoropuhelua luonnon puolesta -  välillä pysähtyen kertomaan omia tarinoitamme jonkun teoksen innoittamana. Cafe Zocerian lohikeitto, erityisesti lohisalaatti  mausti meidät ihastelemaan tämän Kahvila Tarvaspään (entiseltä nimeltään), Villa Linnuddin, varhaisen Gallen-Kallelan perheen ateljeekotia.  Siiten,  kaikin puolin ravittuina poljimme  kotiin  Munkan kautta, ja taakse jäi päivän aikana reilusti yli 10 kilometripylvästä.

Pyöräillen Pääsiäiseen (27.3.) -retkellä seitsemän osallistujaa istui Lauttasaaren valoisassa, etten sanoisi taivaallisen kirkkaassa pyhätössä ja virittäytyi Pääasiaiseen kuuntelemalla Espoonlahden kirkossa taltioitua Johannes-passion loppuosan kuoroesitystä. Koraalin lyyrinen sävelkulku siivitti sitten polkijat Hietaniemessä menneiden taiteilijoiden ja presidenttien sivuitse  lounaspaikkaame, jossa seurustelu ja maailman parantaminen jatkui reilusti yli tunnin. Kaikin puolin ravittuina päädyimme retkemme päätteeksi virkeinä Tapiolan kirkon portille ja toivotimme  toisillemme Hyvää Pääsiäistä.

 
Ensimmäinen retki 20.3.2024 on tehty!

Voimalla seitsemän naisen ensimmäinen retkemme Hanasaareen oli riemastuttava. Mittariin tuli lähes 15 km ja polkijat kuvattiin vauhdissa Kaskisaaren sillalla. Hanasaariaiheisen tietokilpailun voitti yhden pisteen erolla Tarja Gustafsson. Otaniemen tila, Hagalundin kartano Karhusaaren tila, Åbo Akademi,  Claes von Numers, Paul Sinebrychoff, Yrjö Sotamaa, Veikko Malmio, Urkki ja Kalle Kustaa sekä väyläesteet ja rahojen alkuperä olivat Tarjalla hyvin tiedossa.

Oli niin mukavaa 🙂, että päätimme jatkaa.

Sakari Knuutila